Kylävaara sepittää
Journalistisen moraalin kannalta on täysin sietämätöntä, että Ilkka Kylävaara saa jatkaa sepittelyään. Niin hän teki tuoreessa NYT –lehdessä väittäessään, että Kaurismäen veljesten isä olisi ollut Reima oy:n toimitusjohtaja ja omistaja.
Tämä sepittely oli kuuluisan ”Kosmos-tappelun” syy. Oli enemmän kuin ymmärrettävää, että tuolloin, parikymmentä vuotta sitten veljekset lähestyivät toimittaja Kylävaaran pöytää uhkaavan näköisinä: kyllä heitä saa julkisuuden henkilöinä arvostella, mutta kun levitetään vääriä tietoja viattomista sukulaisista, niin se on liikaa.
Kylävaara löi paniikissa Mika Kaurismäkeä viinikarahvilla suoraan kasvoihin. Oli siinä ja siinä, ettei elokuvaohjaajalta olisi mennyt työväline eli silmät kokonaan. Veren ja lasinsirpaleiden hämmingissä Kylävaara pääsi pujahtamaan karkuun.
Isäni, kauppaneuvos Teuvo Piela sanoi teollisuusneuvos Olavi Jalavan hautajaisissa Kankaanpään kirkossa seuraavat sanat: lepää rauhassa, isäntä, miehesi valvovat.
Koen isäni poikana moraaliseksi velvollisuudekseni hieman valvoa ja antaa oikeita tietoja asioista.
Kaurismäen veljesten isä Jorma Kaurismäki oli Reima oy:n palveluksessa ns. ylempänä toimihenkilönä, tuotantopäällikkönä tai jonakin semmoisena, en nyt muista tarkkaan titteliä. Missään tapauksessa hän ei ollut toimitusjohtaja saati omistaja.
Isäni oli 1970-luvulla toimitusjohtaja, mutta ei hänkään ollut varsinainen omistaja. Reima oy:n omistivat tuolloin lähinnä Kurikan ja Jalavan suvut.
Isä oli ihan ”omatekoinen” mies. Nousi hiljalleen varastomiehestä myyntipäälliköksi ja silleen. Tuli hyvin karjalaispoikana venäläisten kanssa juttuun sekä talvi- että jatkosodassa ja myöhemminkin kun piti tätä idänkauppaa käydä ja Moskovassa alvariinsa hypätä.
Kyllä on myönnettävä, että Kylävaaran roskapuheet Reima Oy:stä tuntuvat ihan henkilökohtaisista syistä todella vastenmielisiltä. Olen sillä lailla tehtaan varjossa tai valossa kasvanut, että identiteettini oli ”reimalainen”.
Kun 1960-luvun alkupuolella keksittiin kaikkien tuntema enstex-kangas, niin arvatkaapa kenelle puettiin ensimmäiset enstex-farkut jalkaan. Minullepa hyvinkin. Olin koekaniini.
Voi muuten hyvinkin olla niin, että isäni keksi sodankäyneenä, lumipuvussa möyrineenä miehenä sen, että lapsille voisi tehdä yksiosaisia haalareita. Niitähän sitten todella tehtiinkin, minkä koko kansa tietää. Ruotsissa tehdään vieläkin kaksiosaisia ja johtuneeko siitä, ettei heidän tarvinnut lumipuvuissa möyriä.
Vastine Mikko Pielan artikkeliin 9.2.2009
Toimittaja Mikko Piela on loukkaantunut isänsä Reima Oy:n toimitusjohtajan puolesta, koska 21 vuotta sitten luulin Kaurismäkien isää Jorma Kaurismäkeä sellaiseksi. Eipä ollut, oli vain johtoryhmän jäsen. Jonka jälkeen toimitusjohtajan poika levittelee perättömiä tappelusta, johon aina joudun palaamaan, koska ihminen ei pääse menneisyydestään paitsi moninkertaiset murhaajat, jotka pääsevät vapaaksi.
Kun Mika tuli repimään rinnuksista, kuristamaan kravatista ja molemmat pojat ilmoittivat antavansa turpiin, mentiin lehtikritiikissä liian pitkälle. Kun lisäksi vahtimestari pakeni eteiseen, niin otin naapuripöydästä karahvin ja kalautin isompipäistä veljeksistä, lääkärin mukaan tuli pieni haava, mutta hän on tehokkaasti levittänyt neljännesvuosisadan tietoa, että löin särjetyllä karahvilla.
Se että Mikko Piela uutisoi asiasta Nyt-liitteen artikkelin jälkeen, on pelkkä journalistinen tekosyy nostaa omaa häntäänsä. Asenteelliset artikkelit olisi hyvä jättää päiväkirjojen liitteiksi.
Ilkka Kylävaara
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Minulle ei nyt oikein auennut tuo Mikko Pielan kirjoituksen syvin olemus. Millä tavalla on Reimaa, sen omistajia, johtoa tai heidän sukulaisiaan loukkaavaa se, että Ilkka Kylävaara on luullut isä Kaurismäen kuuluneen Reiman omistajiin ja siitä vinoillut veljeksille? Pielan kirjoituksenkin mukaanhan Kaurismäki on ollut täysin kunniallinen henkilö Reiman päällikkökunnassa. Vai onko Kylävaara levitellyt jossakin jotakin muuta, yritykseen tai henkilöön käypää väärää tietoa, josta ei Kuukausiliitteessä tai Pielan rajussa vastakirjoituksessa kerrota? Se, että joku erehtyy siitä, kuka jonkun firman oikeasti omistaa tai on joskus omistanut, ei ihan ole sellaista, mitä minä nimittäisin "todella vastenmielisiksi roskapuheiksi".
Juuri näin. Ja oikeassahan kylävaara oli puhuessaan johtajan poikien itselleen muokkaamasta työläisimagosta. Vastenmielinen ilmiö kaiken kakkiaan, jos hyvissä oloissa kasvaneet (esim. kaurismäet, tuomioja etc) ovat niin työväenluokkaista, niin työväenluokkaista että. Ja nimenomaan silloin, kun eivät tuo esille tai korosta elämänsä vauraita lähtökohtia.
onpa heikossa kaurismäkien sukujuuret, kun ne pitää väen vängällä vääntää
duunareiksi tai sinne päin. mainoskikkahan se on tämäkin.
en muuten ymmärrä, mitä koko perheellä on asiaa kaurismäkien poikinen työntekoon.
eli höpö, höpö hyvävelisedät.
Kaurismaki on varsinkin Ranskassa suuremmassa suosiossa kun uskotaankaan. Ranskalaiset rakastavat hanen irrationaalista kayttaytymistaan siina maarin etta hanesta on tullut elamaa suurempi kulttihahmo. Jokaisen suomalaisen tuleekin olla hanesta ylpea. Kun joku alkaa horjuttaa taman instituution perustuksia tyypilliseen suomalaiseen tyyliin olisi hyva etta edes asiavirheilta valtyttaisiin. Siksi oli hyva etta Piela toi totuuden julki. Hienoa etta Kaurismakien isa oli reilu tavallinen tyontekija ja veronmaksaja niinkun suurin osa meista. Jos han olisi ollut yrityksen omistaja ja tarjonnut toita ja toimeentuloa monille suomalaisille niinkuin Kylavaara vaittaa olisi sekin ollut hienoa. Relevantti pointti on kai se etta Kylavaaran mielesta pojat olisivat siina tapaksessa olleet liian hyvaosaisia ollakseen boheemeja; vaan kun eivat olleet. Tarinan paradoksi on siina etta Ranska on taynna omistavan luokan vesoja, jotka ovat niin sanotusti kaantyneet boheemeiksi wannabe taiteilijoiksi ja intellektuelleiksi ajattelijoiksi. Jos Kylavaaran tarina pitaisi paikkansa niin Ranskalaiset rakastaisivat Kaurismakea mikali mahdollista viela entista enemman...
Nimimerkille hämmentynyt sanoisin, että lukutaito kunniaan. Pielahan peräänkuulutti nimenomaan journalistista periaatetta, että sanomalehtitekstissä ym. (ns. "julkinen sana") levitettäisiin oikeita tietoja. Kyllä väärän tiedon levittäminen on aina arveluttavaa, olkoonkin että tieto sinänsä ei olisi loukkaavaa. Sitä paitsi, tätä varten on Suomessa ja muissa sananvapausmaissa oikein säädetty laitkin.
Haluan lisäksi korostaa, että mielestäni on tehtävä ero sananvapauden ja ilmaisunvapauden välillä. Sananvapaus vallitkkoon journalismin kentällä, siten että julkisuuteen saatetut väärät tiedot oikaistaan heti kun ne on todettu vääriksi. Pyrkimys olkoon oikean tiedon välittämiseen!
Ilmaisunvapaus vallitkoon taiteen saralla, siellä olkoon sallittu taiteilijan näkemyksen ilmaiseminen, loukatkoon se sitten jotakuta tai joitakin. Taiteellista ilmaisua arvioitakoon taiteen lähtökohdista käsin (mitkä ne sitten kulloisenkin estetiikan mukaan ovatkaan, tämähän on se ikuinen keskustelun aihe huurteisen ääressä!)
Tämä herra Ilkka Kylävaara on sellainen "perusnarsisti", joka aina aukoo päätään milloin mistäkin "besserwisserin" lailla. Jos on älykkäiden seuran Mensan jäsen se ei tarkoita ylivertaisuutta muihin ihmisiin. "Älykäs selviää toki ongelmista, joihin viisas ei koskaan joudu". Se siitä Ilkan ongelmien ratkaisusta. Kaurismäen poikien isä ei todellakaan omistanut "Reimaa" eikä ollut sen puljun toimitusjohtaja.
Kannattaa erottaa asiat toisistaan. Olen samaa mieltä siitä, että julkisuudessa on esitettävä oikeaa tietoa ja väärä tieto on korjattava.
Ymmärrän myös, että on ihmisiä, jotka eri syistä eivät pidä toisista ihmisistä.
Mutta edelleenkään en ymmärrä täysin hillitöntä raivonpurkausta siitä, että Kylävaara on erehtynyt Kaurismäkien Reima-omistuksesta. Että vedetään vanhan teollisuusneuvoksen hautajaispuheetkin muistojen lippaasta ja sotketaan ne median moraalin kanssa samaan keittoon. Mokomasta asiasta! Pielan kirjoitus olisi tarvinnut kahta asiaa; muutamaa kävelykierrosta talon ympäri ennen sen tekemistä ja toisekseen jonkinlaista editointia toimituksessa ennen sen julkaisemista.
Kyllä minulla ainakin 40-luvun loppupuoliskolla talvella ulkona leikkiessäni oli yksiosainen haalari. Suojapuvuksi sitä sanottiin. Se ei tietenkään ollut mainiota enstex-kangasta, vaan jotakin tiivistä villa-sarkatyyppistä. Väreistä muistelen harmaan ja tummanvihreän. En ainakaan muista, että se olisi ollut kotitekoinen.
Käväisin lukemassa Nyt-liitteen jutun Kylävaarasta eikä siitä oikein ilmennyt, minkä ihmeen takia tämä juttu oli juuri nyt tehty ja vielä virheineen päivineen. On siinä ihmisellä - Kylävaaralla - elämäntyö: muiden ihmisten loukkaaminen. Silti ei Kaurismäkien arvottamisessa minusta ole merkitystä, oliko isä virkamies vai omistaja.
Kauppanuvos Piela ei keksinytkään yksiosaista haalaria. Aihe Kaurismäki elokuvaan "Kenen Haalarit".
Haalarimies yrittää tehdä Jormasta työläistä.
"En muista mutta kuului kuitenkin johtoryhmään".
Mikko Pielan arvostelujen lukeminen loppui tähän.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 10 kommenttia