Luovan talouden moottori sammuu?
Funktionalistinen Bio Rex toimi jälleen tiistaina Docpointin avajaistilaisuudessa mainiosti, kun siellä esitettiin hieno uusi dokumenttielokuva ”Miesten vuoro”.
Jäin kuitenkin kaipaamaan avajaispuheista miehekästä elokuvapoliittista räväkkyyttä. Kyse on Yleisradion tilanteesta, jonka epäselkoisuus uhkaa koko elokuva-alan ja mutkan kautta Docpointinkin tulevaisuutta.
Poliitikkoja ei näkynyt, ehkäpä oireellisesti, paikalla. Hehän tässä nyt vitkuttelevat mediamaksupäätöksen kanssa ja sen myötä YLE on tullut säästötilanteessaan suorastaan oikeustoimikelvottomaksi. Toisin sanoen he eivät pysty eivätkä ehkä enää haluakaan tehdä ennakko-ostosopimuksia.
Elokuvien, niin pitkien näytelmäelokuvien kuin dokumenttienkin rahoituksen järjestäminen on pitkäjänteistä ja hikistä hommaa. Se ei kuitenkaan ole ihan niin monimutkaista kuin yleisesti kuvitellaan.
Jos nyt vääntäisi vähän rautalankaa. Elokuvatuottajan on mahdotonta lähestyä ulkomaisia tv-yhtiöitä, haaveilla kansainvälisestä rahoituksesta ylimalkaan, jos kotimainen rahoitus ei ole kunnossa. Tästä kotimaisesta rahoituksesta YLE:n ennakko-ostot ovat muodostaneet Elokuvasäätiön ja Avekin ohella ison osan.
YLE:n ennakko-ostopäätös on se kansainvälinen käyntikortti, jota ei muilta suomalaisilta tv-kanavilta voi saada. Heillä ei ole siihen resursseja.
Jos YLE:n rahaa ei ole, niin maailmalla ei sanota suomalaiselle tuottajalle edes kädestä päivää. Eli nyt olemme menettämässä hölmöyttämme aikamoisen määrän rahaa.
Kaipa pitää kirjoittaa semmoinenkin naiivi lause, että jos rahoituspohja on ajateltu pelkästään kotimaiseksi, niin jos sitä ei ole niin sitten sitäkään ei ole.
Mitä ensi vuonna Docpointissa katsellaan? Entä ensi syksyn, joulun ja kevään kotimaiset näytelmäelokuvaensi-illat?
Mitäänhän ei nyt näillä näkymin saada käyntiin ja ”luovan talouden” keskeinen lohko eli elokuva-ala keskittynee ensi kesänä mato-ongintaan… Ammatti-ihmisiä pidetään niin sanotusti ”tumput suorina”.
Varmaan tämäkin purkaus kirvoittaa nettikirjoittelua, jonka pääsisältö on se, että menkää rahaa kerjäävät taiteilijat rapakon taakse ottamaan oikeaa kaupallista riskiä. Heille voin sanoa heti, että menkää itse, koska niin sanottu kansallinen kulttuuri ei teille mitään merkitse ja siellähän siitä ei tarvitse kärsiä.

Kommentoi 18 kommenttia